Gr:t on aika kivoja (melkein) 6-kuisia. Puh kävi meillä kylässä lauantaina leikkimässä veljiensä Kustin ja Marskin kanssa ja kyllä niillä olikin kivaa!

 

 

Leikin lomassa otettiin myös pikaiset pönötyskuvat:


Big-Wood's Graenus Grenade "Puh"


Big-Wood's Grymus Granlund


Big-Wood's Gruffudd Gritus


Ja kaik yhes koos: Puh, Marski & Kusti

Voin ihan ilman sarvia, hampaita, vaaleanpunaisia laseja ja pinkkejä päivänvarjoja sanoa, että olen kovasti tyytyväinen näihin. Mitä niistä sitten isona tulee... se jää nähtäväksi.

Ella-update:

Melko sissi tuo viikko sitten melkein enkelikoiraksi päätynyt rouvakoira on! En minä enää kadu vähääkään tekemääni päätöstä siitä, että yritetään kun Ella tahtoo yrittää. Ella on jaloillaan. Ella kävelee. Ella kipittää. Ella haluaisi riehua ja hypellä, mutta sitä sille ei vielä sallita. Se ulkoilee 4 kertaa päivässä sellaisia 200m kävelyitä ja ne pitenevät koko ajan metri metriltä. Sen vyötärön ympärillä on vielä kaiken varalta pitkä kaulaliina estämässä mahdolliset horjaudukset, mutta eipä niitä juuriaan enää tule. Tänään se kipitti portilta portaille ilman kaulaliinaa ja hyvin meni. Se voi kääntyä akselinsa ympäri kaatumatta ja se voi kääntää katseensa kohti taluttajaansa ja jatkaa silti kipittämistä eteenpäin - kaatumatta tietenkin. Se ei saa enää mitään lääkitystä. Se syö normaalia ruokaa ja suolen ja rakon toiminnassa ei ole mitään moitittavaa. Lisäravinteina menee B-vitamiini ja Biosynov Complexia. Ellaa ei satu. Ella on iloinen ja Jossu toiveikas. Asiat on siis niin hyvin kuin vain tässä tilanteessa olla voi. Toki toipumisen tie ihan normaaliin tilaan on pitkä ja mysteeri on, tuleeko se koskaan täysin ennalleen, mutta ei murehdita sitä nyt kun ei Ellakaan oloaan tukalaksi tunne. Siankorvat ja muut herkut maistuu - kumma vain kun ruokakupin sisältöä (Eukanuba Daily Care Senitive Joints) on vähennetty ;) 

Wintti...

... se on valmiina ottamaan vastaan talven. Jossulan kenttä on kutakuinkin tyhjä esteistä.