Ollaan nyt Ellan kanssa sitä mieltä, että kaulahuivilenkit saa olla. Se ei sitä enää tarvitse.  Vajaa 400 metriä "lenkkeilyä" per kerta menee oikein terhakkaasti häntä pystyssä. Välillä tassu tökkää kun tulee liian kiire, mutta se ei kaadu eikä horjahtamiset näytä millään lailla vaarallisilta vaan Ella korjaa itse tasapainonsa. Olen antanut sen mennä jo pari etupihan rappustakin itse. 

Sunnuntaina olisi tarkoitus korkata Luvan ja Fyran kanssa kolmosluokat Oulussa. Oma juokseminen on todella. epävarmaa. Ensimmäinen peijakas oli torstaina päälle yrittänyt flunssa ja jätin jopa torstain tupostelut sen vuoksi väliin. Lisämurhetta sain vielä samana iltapäivänä töissä, kun ihan normaalivauhtisessa kävelyssä yhtäkkiä vain polvi petti alta. Illalla se kipeytyi ja tänään se oli vielä kipeämpi. Täytynee hälytä lainakartturit ohjaksiin jos minusta on vain kelkkomaan koirat Haukkukeitaalle. Taitoa on kun tuuri muuttuu tavaksi... tässä tapauksessa on jo taitoa, että ihmisellä on näin HUONO tuuri!

No pääsenpä sunnuntaina itse ohjaksiin eli en, huomenna menen vintille treenimään Luffen kanssa kepittelyjä. Pikkupojat, jotka on saaneet lisänimet Urpo ja Turpo, pääsee sivistyslenkille ja pitänee varmaan tuo Mintkin ottaa mukaan käymään Mustin ja Mirrin puntarilla. Sen lennot ja eläinlääkärikeikka on jo varattu ja tänään ostin apteekista ne mömmöt, jotka siihen pitää eläinlääkärin silmien edessä sisuksiinsa ja nahkaansa saada. Sen meiltämuutto alkaa lähestyä. Samaan aikaan kovin surullista, mutta myös jännittävää. Mint on hauska koira!