Kaikista ennakkopeloistani ja entäjos-ajatuksistani huolimatta Mint on nyt perillä Englannissa. Se pikkurakinretale ei edes ikävöi! Kiittämätön lurjus. No leikki leikkinä, mukaviahan nuo uutiset on. Kertoo vain sen, ettei pikkurakilla päässä huimaa. En kyllä sellaista odottanutkaan, sillä Mint on aina suhtautunut kaikkeen eteen tulevaan järkevän rohkeasti. 
 
Viime viikonlopun Messarireissuhan oli ensisijaisesti Mintin maailmallesaattamisreissu ja vasta toissijaisesti näyttelyreissu. Kaksi päivää Messaria vei mehut aivan huolella. Lauantaina katsottiin vielä kansainväliset toko-kokeet, jotka kestivät yli kymmeneen. Ei tosin kaduta vähääkään, sillä nähtyä tuli upeita suorituksia ja jonkinlainen tokotekemisen kipinä koitti taas iskeä minussa liekintynkää. Katsotaan kauanko se kytee...
 
Viikonlopun viisain veto oli lähteä reissuun jo perjantaina päivällä ja palata maanantaina. Matkaseuraksi sain Hannan, Suvin ja 90-senttisen Seppo-doggin. Mikäpä meillä siinä oli matkustaessa ja rupatellessa. Juustoportissa koukattiin mennen tullen ja tulomatkalla tehtiin pieni sivuosuma 8-tieltä Pietarsaareen ja Much-koiranruokien tehtaanmyymälään. Aika paljon saatiin ajella päivännäöllä ja kumpaakin ajoa edelsi kunnon yöunet. Liikenneturvallisuutta parhaimmillaan!
 
Lauantaina Messarissa cardien kehät olivat vasta iltapäivällä. Oli tosi omituista mennä näyttelyyn vailla 3 promillen väsymyshumalaa. Ihan niin kuin ei näyttelyssä olisi ollutkaan! Huoltopäälliköksi tituleerattu Sinikka oli loihtinut vielä melkoiset evästykset kehän laidalle, joten olihan meillä oltavat! Käytiinhän me toki kehässäkin. TuTulille tuli serti ja cacib kun kaksi edelle mennyttä narttua olivat veteraaneja, Katti oli ERI2 ja sai SA:n ja Mintin eka virallinen kehäkierros tuotti EH:n. 
 
Tokot alkoivat iltasella viiden maissa. Katselin niitä hetken ja lähdin sitten käyttämään Mintin Tuusulassa, missä Laura laittoi sille passiin leimat ja mä tuikkasin siihen täi- ja matolääkkeet. Hyvin oli passiasiat kohdillaan, sillä niistä ei tullut pienintäkään kyselyä sitten sunnuntai-iltana Lontoon päästä. Kiitos!
 
Tuusulasta palasin takaisin Messariin tokoiluja ihailemaan ja se ilta tosiaan vierähti aika myöhäiseksi ennen kuin mm-karsintavoittaja oli selvillä. Suurimman vaikutuksen minuun teki keeshond, joka oli yksinkertaisesti vain sympaattinen! Oli se taitavakin, sillä ykköstulos sellaisissa olosuhteissa oli upea saavutus. Sijoitus sillä taisi olla kymmenen joukossa myös. 
 
Sunnuntaille olimme saaneet osaksemme tuomarimuutoksen kun jenkkierkkarin tänä vuonna tuomaroinut setä oli viime metreillä perunut tulonsa. Vaihdossa saimme Espanjalaista eksotiikkaa, mutta kun leikkiin on ryhdytty, leikki leikitään loppuun saakka. TuTu voitti nuorten luokan ja oli lopulta PN2 sertin ja varacacibin kanssa, Katti tuli toiseksi valioluokassa ja oli 4. paras narttu. Mint - se pikkurakinretale - voitti junioriluokan ja sai SA:n. Pikkujuttu tavallaan, mutta toisaalta ihan jumalattoman hyvä homma, sillä se sai nimensä eteen tittelin "Juniorivoittaja 2011" ja tämän lisäksi osallistumisoikeuden ensi vuoden Cruftsiin englannissa. Sitä osallistumisoikeutta kun ei kovin monessa tilaisuudessa Mintin kohdalla ollut mahdollista edes saada. Tämän Voittaja-näyttelyn lisäksi ainokainen sen ikään sopiva näyttely olisi ollut huomenna Englannissa järjestettävä LKA, jonne se toki on ilmoitettuna. Nähtäväksi jää meneekö se sinne huomenna vai ei. Pakko nyt ei ole, sillä oikeus tuli kertayrittämällä! Siistiä! Iso kivi tipahti sydämeltä kun Jo'lle sai lähettää koiran, jolla oli valmiiksi heidän suuresti tavoittelemansa osallistumisoikeus maailman suurimpaan koiranäyttelyyn. 
 
 
Kehän jälkeen Sinikka uusi eilisen tarjoilunsa. Suklaajuustokakku oli vaihtunut vadelmaversioon ja tarjolla oli myös torttuja, lihapasteijoita, tryffeleitä, pipareita, sinihomejuustoa... you name it... Mahtimättöä! Mä voisin vaikka alkaa tykkäämään koiranäyttelyviikonlopuista jos aina olisi tuollaiset kestit kehän jälkeen tiedossa. Vaarallista!
 
Teimme myös Katrin kanssa pikaiset shoppailut. Mitään isompaa ei tarttunut mukaan, mutta Tarmolla on nyt vakuutus ja mulla töihin seinäkalenteri. 
 
Näyttelyistä kurvattiin suoraan lentokentälle. Nakattiin ensin Miia ja Mahti-BC Oulun konetta odottelemaan ja sitten käytiin Finnairin Cargossa laittamassa Mintin paperiasiat ja boksi matkakuntoon. Passin kopiot faksattiin Lontooseen ja boksi läpivalaistiin ja tarkastettiin, että se on Mintille sopiva. Kyydissä oli kyllä vielä numeroa isompi mökki (kiitos paikallisen M&M:n joustavuuden), mutta pienempikin riitti. Tyttö tiskin takaa varoitteli, että iltasella tulee varmaan mulle vielä puhelu, jossa tarkennetaan tiettyjä passiasioita, mutta kilinvillat - passiasiat oli niin hyvällä tolalla, että saimme Katrin kanssa aivan rauhassa saunoa ja herkutella Juustoportin juustoilla. 
 
Maanantaina olin kuudelta Katrin kanssa takaisin Finnairin Cargossa sanomassa heipat Mintille. Se meni hyvin reippaasti boksiin ja nuolaisi vielä kädestä. Sitten se alkoi värkkäämään ovessa olevien nimilappujensa kanssa ja mietin hetken, että millaisinahan palasina sen boksinalus on jos jo tuossa vaiheessa tuli askartelun tarve. En osaa sanoa itkettikö minua vai mitä, mutta tahdoin mahdollisimman nopeasti sieltä hallista pois. Tyhjä olo meni kuitenkin nopeasti ohi ja kotimatka saattoi alkaa. Hyvinkään ABC:ltä nappasin vielä Hannan, Suvin ja Seppon kyytille ja viikonlopun kuulumisia vaihdellessa meni matka sujuvasti. Kiitos Hanna, Suvi ja Seppo matkaseurasta! Uusiksi joskus muissa merkeissä? EH-DOT-TO-MAS-TI!
 
Katrille ja Esalle taas jälleen kerran isosti kiitoksia majoituksesta! Taijalle ja Vivianille kiitokset esittämisavusta (mikähän aivopieru se on ilmoittaa kolme koiraa ja olla yksin reissussa?) ja Tiialle apukätenä olosta!
 
Jos mä jotain superasiaa vielä haluan hehkuttaa tuolta viikonlopulta, niin se on meidän TuTu ja sen käyttäytyminen tai oikeastaan se, ettei se käyttäytynyt. Viime vuoden Messarisekoilu-ujopiimä oli taakse jäänyttä ja nyt TuTu pisti sitten tulemaan ilon kautta oikein täysillä. Varmaan kenellekään ei jäänyt epäselväksi, että se osaa töpsäyttää aika nopeasti hissimaahanmenon tai pomppia tasajalkaa paikallaan. Sillä oli NIIIIIN kivaa ja kun TuTulla oli kivaa kehässä, niin minullakin oli. Annoin sen pelleillä just niin paljon kuin se halusi ja sehän halusi :D 
 
Jo soitti vajaa yhdeltä (oltiin Ylihärmässä) Mintin olevan perillä, hänellä ja kaiken olevan ok. Kun tulin kotiin, Facebookissa oli jo kivoja kuvia, joissa Mint tervehtii uusia perheenjäseniään. Reipas rekku! Tervemenoa Mint ja nähdään sitten ensi maaliskuussa.
 
Minulta on kysytty, miltä nyt tuntuu kun Mint ei ole enää täällä. Valehtelisin jos väittäisin huomaavani asian. En kertakaikkiaan ole ehtinyt puutteeseen paneutua, sillä sen verran illat ovat olleet töiden jälkeen kiireisiä. Onneksi meillä on oma kotiorja Saana, joka suorittaa työharjoitteluaan meidän "kennelissä". Koirat ei ainakaan valita tästä järjestelystä ja minäkin löysin tänään itseni tekemästä ihmis-ihmisten asioita samalla kun minun koirat saivat pesua, puunausta ja aktivointia ilman minua. Meidän arki on nyt 5 viikkoa yhtä juhlaa! Joululahja parhaasta päästä!
 
Joulu.... tosiaan - sekin on jo ovella. Onneksi tuli lunta. Illat ovat paljon valoisammat ja ulkonaviihtymisaste pimeydestä huolimatta on kohonnut merkittävästi. Itsenäisyyspäivänä oli onneksi aikaa valoisallakin kyykkiä kentällä kameralla koiria tähtäilemässä. Pikku-ukot ja Tarmo saivat ensimmäistä kertaa tuta siitä mitä lumessa leikkiminen on.