Käytihin Torniossa kilpasilla. Hyvin meni ja reissuseura oli parhaasta päästä! Autossa oli mukana kuusi näyttelyyn osallistunutta koiraa + mieheläreissulle kelekottu Luva. Kotiintuomisina oli kuusi osallistunutta koiraa (Luva jätettiin Riikalle), kaksi ROP-ruusuketta, kaksi VSP-ruusuketta, yksi uusi muotovalio ja kaksi loppukilpailuiden sijoitusta (BIS4-vet ja BIS4-kasv). Ei paha! Ainokainen PAHAPAHA HYI HYI oli ilmeisesti kortilla ollut muste kehäsihteerin kynässä. Kerrassaan järjetöntä lyhentelyä, vai mitä sanotte näistä arvosteluista:

Katti:
"ERI MITTAS. SOP. LUUSTO OIK. LINJ. PÄÄ H. SILM. JA KORV. MIEL. ILME KAUN. KAULA JA YLÄLINJ. H. ETURIN. H.EM. LYHYT OLKA V. OIK. MALLINEN RINTAK. KAUN. KULM. TAKARAAJ. ERI ASK. PIT."

Esko:
"ERIN MITTAS TASAP. KOK. SOP. LUUSTO HYVÄ KUONO-OSA HIEM. PYÖR. KALLO H. SILM. JA KORV. ERI KAULA JA ETURINTA OIK. KULM. ETUR. HIEM. LÖYSÄT KYYN OIK. MALL. RINTA K. KAUNIISTI KULM. TAKARAAJAT, OIK. ASK. PIT."

Marski:
" ERIN. MITTAS. SOP. LUUSTO VIEL. KOV. PENTUM. ILM. OIK. LINJ. PÄÄ HIEM. PEHM. KORV. ALALEUKA VOISI OLLA VOIM. ERIN TUMMAT SILMÄT ERIN ETURINTA JA ETUKULM. SELKÄ SAISI OLLA KIINT. OIK. MAL RINTAK HYVÄT TAKA KULM. VIELÄ PENTU KARVA OIK. ASK. PIT. VISPAA JONKIN VER. ED"

Jolan arvostelu on jo Pialla ja kasvattajaluokan arvostelu kadoksissa jossain laukun/takin/muiden tavaroiden uumenissa. Ne kuitenkin jatkoivat tätä ihan samaa linjaa. Olen kirjoittanut nuo välilyönteineen ja välimerkkeineen juuri niin kuin ne lapussa lukee. Lisäksi ne on todellakin kirjoitettu tikkukirjaimin, joka vielä antaa oman lisänsä siihen, ettei ole pienintäkään ajatusta siitä missä uusi virke alkaa ja mihin edellinen päättyy. Kyllä minä noista arvosteluista voin arvata mitä niissä tarkoitetaan, mutta että sellainen joka sai ensimmäisiä kertoja kyseisen lapun kouraan. Onko "H PÄÄ" hyvä, huono, hieno, hassu, holvautunut, hienostunut vai mitä? Niinpä!



Jolle oli päivän tähti! Mummelista tuli kaksoisvalio komiassa iässä 11 vuotta ja 7 kk. Joku nyt voisi sanoa, että kestipä se sertien kerääminen kauan, mutta eipä kestänyt! Jola aloitti niiden keräämisen vasta viime heinäkuussa kun aikaisemmin se piti itseään kiireisenä agilityn ja tokon parissa. Valiosertit tuli kolmesta perättäisestä näyttelystä (Oulu KV su, Kokkola RN ja nyt Tornio RN) ja tätäki edelsi neljäs josta tuli varaserti (Oulu KV la). Jolle on aina ollut sellainen asioita tosissaan ja täysiä tekevä, joten tämä misseilyjuttukin meni tyylille uskollisesti. Nyt me on Pian kanssa tehty osuutemme, Pia hoiti Jollen älypuolen ja minä kauneuspuolen. Tämän maan rotuhistorian kolmas kaksoisvalio on totta! Ensimmäinen on TVA&MVA Celine (om. Pirjo Heikkinen, Kuopio), toinen on  AVA&MVA - itseasiassa muuten vielä AVA-H eli hyppyvaliokin, eli oikiastaan kolmoisvalio - Agicard's Afrodite (om. Mirja Tiainen, Nivala) ja Jola nyt se kolmas TVA&MVA Big-Wood's Yolana. Hip hei hurraa! Saataisiinkohan me vielä joskus otettua sellainen harvinainen kuva, että kaikki viisaat muotovaliot olisi samassa kuvassa? Haaste ilmaan heitetty Pirjo & Mirkku!



Esko osasi yllättää minut ihan täysin. En minä ihan aidon oikeasti mitään urosten voittoa osannut edes uumoilla, mutta kun katsoo tätä Kilposen Jutan ottamaa kuvaa BIS-4 veteraanisijoituksesta, niin pakko se on myöntää, että se oma rekku näyttää ihan komialta. Eskohan lähti tuonne vain siksi, kun kolme kasvattia oli ilmoitettu kilpasille, niin pitäähän se kasvattajaluokka kasaan laittaa ja pappa kyytiin ottaa. 

Marski käyttäytyi hienosti ja sai ihan itsensä näköisen arvostelun. Pehmeitä korvia en allekirjoita, muttei se pöydällä niitä oikein näyttänytkään vaikka tuomarin tipitii piipittäisi missä kulmassa tahansa, joten huonopa niitä oli sen perusteella kehua. Muilta osin allekirjoitan aivan täysin ne sanat, joita tuon arvostelussa lukeneen koodikielen takana lukee. Liian vauva oli saamaan SA:n, mutta eiköhän tuo just 9-kuinen pentu niitä ehdi myöhemminkin saada. Ainokaisen miinuksen käytöksestään nuori juippi sai yrityksestä raiskata Jola juuri kehän laidalla odotellessa. Koitti torvi käyttää tilaisuuden hyväkseen kun Jola käänsi sille selkänsä. AAAAAA - VIRHE - ISO ISO VIRHE - totesi Jola! Näppärä hässäkkä siitä vain hetkeksi saatiin...

Katti voitti nartut + rodun ja osoitti, että Lenin linja on pysynyt ihan samana tämän kahden vuoden aikana. 2010 huhtikuussa Katti oli likimain samalla arvostelulla Lenillä ROP Vaasan inttinäyttelyssä ja valioitui siellä samalla. Uteliaisuuttani ajattelin nyt näyttää Kattin aikuisversion kun oli melkein oman kylän näyttely. Okei... 220 kilsaa sinne oli matkaa, mutta meidän vinkkelistä nuo matkat on ihan normaaleja oman kylän näyttelymatkoja :D

Sain myös ilon esittää Miki-pemun tyttären tyttären Mayan. On se vain herttainen söpöliini ja ilo esittää. Anatomiasta tuli kovasti kiitosta, mutta vauvamaisuudesta vielä hieman moitetta, joten JUN EH3 tuli sijoitukseksi. Tää on nyt vähän näitä juttuja, että tulevaisuutta ajatellen nämä vauvamaisuus-arvostelut ovat vain positiivista rodussa, jossa kehityksen tulisi olla hitaamman puoleista. Ei junnuna voi olla, eikä saakaan olla vielä valmis. Mayan kohdalle ennustan, että sen suuri tuleminen tapahtuu 3-4 vuotiaana. On se niin mahdottoman nätti ja kaunislinjainen otus! Kiitti Jutta Mayan lainasta ;)

Nissanin kyytissä oli myös Konna-Mali ja Beagle-Poppanen. Konna oli rodun erikoistuomarilla VSP ja VSP-veteraani. Poppanen oli paras ja ainoa biikeli, joka sai SA:n ja oli näin ollen ROP. Luvan pikkusisko ja pikkuveli saivat sertit ja olivat ROP ja VSP. Harvinaisen hyvä päivä siis porukalla. Täsmäiskuja parhaasta päästä!

Kotimatkalla koukkailtiin monenlaisia juttuja. Ensin koukattiin Jutta kotiinsa Kemiin (hyvin osattiin takas motarille) ja sitten koukattiin Lapintuuleen syömään. Oulun suunnalla koukattiin ensin Maiju takas Sammaltielle ja sitten Jola kotiinsa Oulunsaloon. Sielläpä me sitten tehtiinkin se viimeinen koukkaus, eli koukattiin Nissan-merkkisellä retkeilyautolla ojan pohjalta ja sinne jäätiin - ojaan eli allikkoon. Aikamme sitä yritettiin omin voimin sieltä ylös, mutta lopulta Pian ja Juhanan naapuri katsoi, että tilaisuus päivän hyvään työhön olisi tien toisella puolella mahdollista ja tuli traktorillaan nyppäsemään meidät siitä ojasta. Näin... minä ajoin. Tunnustetaan se ihan rehellisesti ja selkä suorassa. Tipahti - humps vaan! 

Tällanen Tornion keikka meillä.  ERI H. PÄIV. & ERI MATKAS. K-TOS!

(Kuvista kiitos Kilposen Jutalle!!!!!)